Leiriläisen henkinen tuki

Kaiken keskellä kököttää joku ja selaa puhelinta. Lippis kasvoilla, huppu päässä,
verhona pitkä tukka. Antaapa nuoren ihmisen olla.

Jo ohi käveltyäni käännyn takaisin.

– Hei, onks kaikki ok?

– Joo, ihan.

Suurleiriin on helppo kadota. Ei pysyvästi, onneksi, mutta yksin kipuilevalle
pieni aika saattaa olla pieni ikuisuus.

Mieli tulee leirille mukaan

Lasten ja nuorten mielenterveys on maan ja maailman tulevaisuuden kriittisin
voimavara. Kun jaksaa, pystyy punnitsemaan oikeaa ja väärää. Kun uskaltaa,
voi tehdä yhteistyötä. Oman mielen terveys on maailmanrauhan asia.

Kun lapsella on paha mieli, hän kertoo lähimmälle, johon luottaa. Partiossa
lähijohtaja usein osaa olla se. Tarpoja- tai samoajaikäiselle kynnys mennä
juttelemaan aivan kaikkein tutuimman kanssa voi olla korkeampi. Omassa
porukassa – lippukunnassa tai savussa – on kuitenkin muita johtajia. On myös
turva-aikuinen. Johtajan tueksi taas löytyy joku kokeneempi. Suurleirillä savun
johdon avuksi perustetaan alaleirien tietyt pestit.

Kouluikäisillä on nykyisin varsin monipuolista hyvinvointiosaamista ja rohkeutta
pyytää apua. Muttei sellainen tieto yksinään tee kenenkään kasvusta helppoa –
eikä yhdestäkään partioleiristä idyllimaisemaa. Murheiden jakamisen tarve ei
noudata pestihierarkiaa. Mielen säröt eivät odottele, että partiotapahtuma
päättyy. Päinvastoin: yhdessäolo on sosiaalisesti vaativaa ja epäonnistumiakin
tulee.

Tunnuksena sininen liivi

Finnjamboree Kajolla Henkisen turvan teltta eli Keidas sijaitsi askeleen päässä
keskusaukiolta, iltaöitten hengailupaikalta. Henkisen turvan työparit kävelivät
kyselemässä, mitä kuuluu, ja tarpeen mukaan lauhduttamassa riitatilanteita.

Sininen ”mitä sulle kuuluu” -liivi on partiotapahtumissa helppo tunnistaa. Ne
yllään henkisen turvan pestiläiset kuulostelevat, kuuntelevat, neuvovat
eteenpäin. Sen ohella ensiavun (leirisairaalan) ammattihenkilöillä tietenkin on
psyykkisten havereiden hoidon koulutus ja osaaminen.

Mutta niin kuin yhteiskunnassa yleensä, on partiotapahtumassakin tietotaitoa
läsnä sen verran kuin on sitä kantavia ihmisiä. PäPan Kimara 2024:llä alkuosa
(5 vrk) oli henkilöresursoitu paremmin kuin päivät niin sanotun ”lyhyen leirin”
jälkeen (4 vrk), kertoo Pamela Kauppinen, siviiliammatiltaan lääkäri. Tilanne
tuskin on vapaaehtoisjärjestössä harvinainen.

Seppo-huivin kantajat

Vankkaa henkisen hyvinvoinnin osaamista tarjoavat myös seurakunnat –
Suomessa usein evankelisluterilaiset. Seppo eli seurakunnan partiotyöntekijä
lähtee mielellään leireilemään, toki työajallaan. Roihulla seppoja tarvittiin
kipeästi muun muassa, kun yhden leiriläisen menehtyminen kosketti kaikkia
17 000:ta muuta.

PäPan Kliffa 2018:lla sepot järjestivät kaksi Lataamo-telttaa, joihin sai mennä
vapaa-ajalla lepäilemään ja juttelemaan. Seppo-tunnuksella varustetun huivin
väri on violetti.

Kajolle sepot pystyttivät Katsomusteltan, joka sijaitsi mahdollisimman
keskeisellä kohdalla, muttei ollut tarkoitettu ajanviettoon. Pitkänniemenjärven
rantaan rakennetulla Pyhän tilan paikalla järjestettiin luterilaisia hartaushetkiä,
joskaan toki ei ainoastaan niitä.

Seurakuntien väen ja muun henkisen tuen välillä on hyvä olla selkeä työnjako
ja yhteistyö, sanoo Stella Björkholm, Espoonlahden seurakunnan
nuorisotyöntekijä ja seppo. Kimara 2024:llä toimi jälleen Lataamo. Tällä kertaa
se ei ollut leirihyörinän ytimessä vaan sijoitettuna sivummalle, missä
riippumattorauhaa oli enemmän.

Seppojen oleellisin tehtävä on elää mukana leirilippukuntien (savujen) elämää,
olla tavattavissa lounaalla tai vessajonossa, pysyä saatavilla ja kohdata ihmisiä
siellä, missä väki muutenkin puuhaa leiripuuhiaan. Niin henkisen tuen
pestiläiset kuin sepotkin telttailevat – partiolaiset omien lippukuntiensa kanssa.

Leiri on kyläyhteisö tai pikkukaupunki, jossa pestivuoron päättyessä ei noin
vain vetäydytä yksityisyyteen. Ammattiosaamiseen kuuluva taito vetää rajaa
työn ja vapaa-ajan välille voi olla koetuksella.

Mielen hyvinvointi keskelle!

Olen etsinyt ja käyttänyt henkisen tuen palveluita kaikilla edellä mainituilla
leireillä. Löytänyt mielen turvallisuuteen perehdytettyä juttuseuraa
Johtajatulilla (2023) ja viimeksi Väreellä (2024). Olen keksinyt kehitettävää.

Kimaralla sade kasteli Lataamon riippumatot. Hiljaisen alueen somistukseksi
viritetyt räsymatot käärittiin pois vettymästä. Vierailupäivänä pomppulinnan
asiakkaat täytyi pitää omalla puolellaan vetämällä Lataamon rajalle köysi. Kaksi
”linnaketta” ja rauhankasvatustyö?

Sateenkaari-ihmisten ja identiteettiään pohtivien oikeudet suomalaisessa
partiotoiminnassa ovat kehittymään päin. Se on ja tulee olemaan seurausta
sitkeästä, suoraselkäisestä työstä.

Lähitulevaisuuden leireille toivon myös näkyvää, toiminnallista yhteistyötä
partion ja mielenterveysjärjestöjen välillä. Sopii ohjelmalaaksoon, sopii
keskusaukiolle keskellä kirkasta päivää. Mielen turva kuuluu myös
vierailupäiviin aiheena, josta partiolla on sanottavaa.

Jaa artikkeli somessa:

Ilmoita virheestä jutussa

Viimeisimmät kommentit: